torstai, 31. maaliskuu 2011

Meteorologi Anne näköjään on käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa (kirjoitetaanko tuo kaikki yhteen?), sillä uutisten tekstitys kertoo säätä selittävän miehen nimeksi Anne Borgström. No onhan Anne leikkauttanut pitkät kutrinsa, mutta tämä alkaa olla aika pitkälle vietyä muuttumisleikkiä. No niin, jäi sitten säätiedotus seuraamatta, kun keskityin epäolennaiseen.

Käytiin tänään lähimmässä kaupungissa hoitamassa asioita. Mukavan pienessä, kotoisessa paikassa, jonka on jo alkanut tuntea, tai ainakin tietää tärkeimmät käyntikohteet. Ihmiset katsoo vastaantulijoita silmiin, tutut tervehtivät ja jäävät juttelemaan pieniin porukoihin. Tekee mieli jäädä pitelemään ovea auki miehillekin, kun osaavat kiittää . Siis käytöstapoja on taas havaittavissa.

Mietin, että tänne ovat tulleet monet varmaan juuri Helsingin pauhuista; hengittämään vapaata ja puhtaanpaa ilmaa, nauttimaan yksityisyydestä ja samalla leppoisuudesta elää omaa elämää. Meillekään ei sitten tuottanut tuskaa olla laittamatta nimikylttiä oveen tai postilaatikkoon, kun ei ollut kenelläkään toisellakaan. Posti tietää, se riittää. :)

Ihmisten ajatuksetkin kietoutuvat siihen, mitä ympärille levittäytyy. Täällä se on luontoa; peltoja, metsää, hylättyjä taloja, jotka jo sinänsä herättävät kertomuksia mielessä. Mutta kyllä siis asutustakin on riittämiin, näkyi sitä siellä kartalla tai ei... Toppapukuisia ihmisiä lenkillä teiden varsilla, vaikka kävely- ja pyöräilytiet puuttuvat. Tuo on tietysti kyllä turvallisuuden takia lievä puute, mutta turvaliivit kuuluvat "kalustoon".

Haimme miehen kanssa ruokatarpeita kirjoitetun listan mukaan, ja kun punajuuri-aurajuustovuoka oli saatu yhteistuumin uuniin muhimaan, ihastelimme tuoksua "taivaalliseksi". Tyttären mielipidettä ko. ruoasta ei tarvinnut arvailla kauaa. Houkuttimena syönnille oli pöydän toisessa päässä suklainen "makupala", mutta edes sen hohto ei riittänyt tällä kertaa. Voisi melkein tunnustaa suoraan, että syleksimiseksi meni hänen osaltaan, vaikka rumaa se onkin. No, maistellut kuitenkin siis on. Meille toisille ruoka oli toivelistalta, ja suli suuhun. Kylläistä oloa riitti pitkään.

Selailimme työmarkkinauutisia, ja joitain kiinnostavia tärppejä löytyi. Keskittyminen työnhakuun voisi olla taas otollisempaa, kun on päästy "hetkeksi" taas noista ylimääräisistä "juoksutuksista."

Ilta kuluu leppoisissa merkeissä. Mies keittää kahvit, ja päästään nauttimaan kuorrutetuista muffineista samalla kun hauskat kotivideot herättävät jonkinmoisia "pyskähdyksiä". Kunhan ei samalla mene jotain väärään kurkkuun. Mies sanoi tänään "noiden kissojen tai pajupupujen vai mitä ne nyt olikaan..." aiheuttavan ylimääräistä niiskutusta. Se on kevät!