Joulun lähestymisen aistii. Se vaikuttaa mieleen taustalla, tuo täytettä arkeen. Joulun tunnelma on mielessäni aina positiivinen, kuten tänäänkin. Odotus siitä, että elämä pysähtyy kaikkein tärkeimmän, hiljaisuuden ja ajan äärelle perheenjäsenten kesken, on toivottavaa ja virkistävää. On lupa olla ja nauttia.

Nyt olisi muistettava monia asioita ennen noita rauhoittumisen hetkiä. Koululaiseni valmistautuu tänään viimeistä iltaa ympäristöopin kokeeseen. On kerrattu ja kerrataan kitkaa, jousta, vipuja, rakennelmia yms. Jotenkin teknistä ymppää, mutta onneksi vielä ihan ymmärrettävissä puitteissa. Joulun aika alkaa pikkuhiljaa voimistua myös koulujen ohjelmistoissa. Pikkujoulua, joululauluja ja joulukirkkoa. Kalenteri täyttyy poikkeuksellisista koulupäivien päättymisajoista. Rekvisiittaa on kerätty näytelmää varten. Onneksi koululaisen omasta vaatekaapista löytyi Muuminäytelmään sopivia asusteita. Tyttö on saanut uusia ulottuvuuksia kasvunsa myötä, joten kaapissa muhineet vaatteet on nyt valmiita astumaan estradille.

"Täällä asuu vain kilttejä lapsia" lukee taulussamme seinällä.

On vain harmi, että muualla asuville lapsilleni ei ole mahdollisuutta viestittää, soitella, kysellä kuulumisia, käydä kylässä, halata tai sanoa ylipäätään mitään. Joulu korostaa syvää kuilua välillämme. Muualla asuvien lasteni isä on tiellä, esteenä, harmina, riesana, hankaluutena, jotakuinkin joka tavalla. Odottelen sitä vuotta, jolloin lapseni soittavat ovikelloa ja sanovat:" äiti, voinko jäädä yöksi?". Matkustaisivat oman tahtonsa mukaan olemaan ja näkemään, että vuodet eivät ole karistaneet luottamusta tai tunteita väliltämme.

En tiedä lohduttaako ajatus, jonka olen osalleni kuullut: "Lapsesi ovat kuitenkin hengissä!". Tottakai siitä ajatuksesta voi hieman iloita, mutta jakaminen on aina ihmissuhteiden perusta. Ja nyt on kyse äiti-poika-suhteista. Vieraannuttaminen on ollut poikien isän osalta osittain tahallista. Hengissä voi olla monella tavalla. Lasteni isän kanssa olin rankemman kautta hengissä, enkä toivo vastaavaa omille lapsilleni. Esimerkki jäykästä yhteydenpidosta: koululaisellani oli syntymäpäivä. Isänsä soitti koululaiselleni. Molemmat pojat olivat hetken puhelimessa isänsä jälkeen, jolloin mekaanisesti toistivat (kuten isänsä oli ohjeistanut): "Onnea synttärisankarille! Hyvää yötä!". Ei sanaakaan enempää, ei kyselyjä ei mielikuvitusta.

Kiltteys voi olla joskus liiallista sopeutumista, kiltteyttä ehdoilla ja uhkauksilla. Tällöin odotetaan aikaa, jolloin oma tahto olla kiltti oikeille asioille pääsee valloilleen. Poikaseni kuoriutuvat ajallaan,  lentävät pesästään ja etsivät emonsa. Ehkä järjestys ei ole perinteinen, mutta  ainakin voin elää toivossa, jos pidän mielessä tämän mahdollisuuden.