maanantai, 11. huhtikuu 2011

Pahaa unta

Pitipä katsella unta, joka jätti aamuuun ja mielen sopukoihin jotain pelkoa ja huolta. Sellainen jälkikaiku on viimeöisellä käärme-unella, joka ei ihan varmasti tarkoita ainakaan tässä tapauksessa jotain Freudin fallos-mielikuvia, vaikka tässä oli myös mieheni mukana ja samassa juonessa ;).

Tämä uni, koetan sitä vähän itselleni selittää. Edellinen asunto oli ensin ihana paikka, kaksikerroksinen parvekkeellinen pesä, jossa oli tilaa elää. Saimme asua edullisesti, ja kaikki vaikuttivat viihtyvän.

Sitten ilmeni ehkä paikkakuntaan liittyvä ilmiö nimeltä "oman edun tavoittelu" ja "ahneus". Noihin voisi typistää vuokranantajan äkkinäiset päätökset vuokran korotuksesta. Viis siitä, mitä oltiin suullisesti sovittu, huomioiden tuolloin elämäntilanteemme. Ympäristön painostukset, "ystävien mielipiteet" kuulemma pakottivat vuokranantajan ajattelemaan rahaa, asuimmehan nyt talossa kotoisasti, eikä näköpiirissä siintäneet muutokset. Huoneisto oli myös kokoajan myynnissä. Siinä meni osa siitä viehätyksestä, joka kuuluisi kodinomaiseen tunnelmaan. Kun eräs perhe oli käynyt "nuuskimassa" nurkkamme, eli tutustumassa kotiimme ostotarkoituksessa, olin valmis siltä istumalta lähtemään talosta, maksoi mitä maksoi. En kestänyt epävarmuutta, tuntui, että lähtö voisi tulla minä hetkenä hyvänsä kuitenkin.

Jälkeenpäin asiat menivät juuri niinkuin tarkoitettu oli. Asumme nyt viihtyisällä paikalla, pääsimme eroon asunnosta, joka oli viemässä meidät perikatoon jättimäisillä sähkölaskuilla (joita maksamme edelleen). Sähköjärjestelmissä täytyi olla vikaa. Mieheni sanoi, että lähtöä tehdessä hän irrotti seinästä ruuvin, jonka oli seinään sinne mennessä laittanut, ja se oli nyt ruostunut!!

Asunnossa oli jotakin, mistä en pitänyt, mutta en osaa määritellä, mitä se oli. Edellinen asukas oli sinne kuollut...

Nyt näin siis unta, että laukustani, jonka edellisessä asunnossa olin pakannut, luikerteli limaa, jossa oli mukana käärmeen poikasia. Ne eivät tehneet heti mitään pahaa, vaan ryntäsivät hyvin määrätietoisesti käytävää pitkin eteenpäin samalla seinille jotain "ruikkien". Olin kuitenkin kauhuissani, ja lähdin katsomaan, minne ne menivät (varmistamaan, että ulos). Aukaisin käytävän päässä oven, ja siellä avautui aivan avoin laakso, joka oli täynnä käärmeiden jätöksiä ja munia... Yhden oven takana kauhea näkymä! Tunnelma oli sellainen, mistä tuli ajatus, että odotettiin vain sitä hetkeä, että ne valtaisivat koko asuntomme! Ihmettelimme, kuinka voisimme tukkia kaikki niiden reitit, ja elää normaalia elämää...

Ehkäpä kauhunäky koskee kuitenkin varsinaisesti mieheni sairautta, syöpää, joka viikonloppuna köhi ja ilmensi itseään voimallisemmin. Tosin lääkkeen sivuvaikutusten muodossa, mutta jotenkin sairaus on tuotava esiin käsiteltäväksi, edes unessa, luulisin.