maanantai, 4. huhtikuu 2011

Noita-akka-naama

Uusi viikko jälleen. Herätys oli maanantaina taas kuudelta kuten joka aamu.

Paitsi yksi ilta mieheni pyysi minua toistamaan perässään:" Suostun siihen, kultaseni." Ja niin hän seuraavana aamuna heräsi ennen kukon laulua ( tosin hieman unissaan jutellen) ja meni ulos hämärään koiran kanssa. Koira oli ihmetellyt, että mitä tämä taluttajan vaihto merkitsee...

Tytär tuli juuri aivan likomärkänä koiran kanssa yli tunnin mittaiselta viihdyke-lenkiltä. Usein määränpää heillä on koulun piha, missä harjoittelevat Match show:ta varten, ainakin tyttären tavoite on tässä kevään tapahtumassa. Saaliina löytynyt tennispallo, kurainen. Äidin suu kävi, kun ilmestyivät eteiseen. Kaulahuivi kädessä, pipo jotakuinkin toisella korvalla, farkun lahkeet polvia myöten märkinä, koira vatsaa myöten kurassa. Nyt tyttö odottaa apua pitkien hiustensa pesussa. Hienoahan se, että koira saa lenkkiä ja virikkeitä, ja tytär malttaa kannustaa koiraa sen elämän alkutaipaleella (9 kk).

Aamulla käytiin HUS:in labrassa, jollainen on myös lähikaupungissa. Mies kävi puhkottamassa kolmannen kerran suonensa (sama hoitaja asialla). Näyte kuitenkin ilmeisesti tuli miehestäni, ja huomenna soittaa hoitaja tarkemmin tulevan viikon ohjelmasta hoitoihin liittyen. Tiedossa olisi taas tiputusta sängyllä istuen ja niin edelleen. Tänään ostettiin Iltasanomat, missä kirjoitettiin Topi Sorsakosken mystisten oireiden selvinneen keuhkosyöväksi. Minä en olisi Topin sijassa kuitenkaan iloinnut siitä, että oireiden taustalla olikin keuhkosyöpä. Tottakai sokissa mies on, ja toipuminen asian tiedostamiseen on vasta alussa. Mutta tärkeintä on hoito ja tuen saaminen. Tästä lähtien elämää määrää tuo katala tauti. Elämä menee väistämättä uusiin puihin.

Itse olen kamppaillut tätä kevyemmän asian, eli aknen kanssa koko elämäni. Se on rajoittanut sosiaalista elämää, turhauttaa aikaa vievänä vaivana, on aiheuttanut väärinkäsityksiä ja selittelyjä sekä häpeän tunteita. Aknen pahentuminen muuton myötä on aiheutunut ilmeisesti paikkakunnan erikoosteisesta vedestä. Ja kloori ei tee hyvää, joten uinti on jäänyt kokonaan, vaikka "kala" olenkin horoskoopissa. Joten en siis ui. Mieheni kehuu, että olen kaunis vaikka... mutta en itse hyväksy itseäni tällaisena punanaamana, jonka iho on koppuroita pullollaan. Mätivä noita-akka! Tilasin hoitajalle aikaa, jos sitten saisin ajan vaikka ihotautilääkärille ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Tyttäreni kysyi:"Tuleeko mullekin tuollainen naama?" Koetin lohduttaa: "Ei tietenkään!" 

Nyt menen auttamaan tyttöäni puhdistumisoperaatiossaan.