Haluan vain olla... Viime aikoina on tapahtunut yhtä sun toista.

Kun viimeksi mainitsin hautajaisista, nekin jo kävivät todella mielessä pari päivää sitten. Mieheni oli lähtenyt ajelemaan pidempää matkaa harrikallaan, minä jäin kotiin. Jo hänen lähetiessään oli hatara olo, ei ihan tyypillinen hyvästelyfiilis. Kun hän oli mennyt, huomasin, että kännykkä, joka on tyypillisesti aina hänen mukanaan, oli jäänyt kotiin. Siitäkin tuli outo olo...

Silloin, kun teimme muuttoa nykyiseen osoitteeseen, siinä muuton tiimellyksessä pudotti kissamme hyllyltä puisen harrikan, joka on ollut miehelleni tärkeä. Se meni tuusan-nuuskaksi. Hän tuumasi tuolloin, että mikähän merkitys tuollakin oli... harmitti silloin, ja harmittaa nytkin:

Eipä aikaakaan, kun puhelimeni soi. Jokin tuntematon numero soitti, ja mietin, vastaanko vai en. Päätin vastata. Toisessa päässä oli pieni hiljaisuus, ja sitten kuului vain:" Tässä  Niko"... "hetkinen"... (kuiskaus:) "pystytkö sä puhumaan?"... Ja sitten sain mieheni puhelimeen. Hän sanoi heti, että jotain on hänelle tapahtunut, mutta samalla mietti, mitä sanoisi (etten huolestuisi). Kertoi, että odottaa ambulanssia, eikä oikein voi nousta ylös ojan pohjalta... En yllättynyt, olin vaistonnut, ettei kaikki menisi ihan suunnitellusti. Vaihdoimme sanaset, ja mieheni jäi sinne auttajien kanssa.

Illan kuluessa selvisi ensiapu-poliklinikalta, että vammat eivät ole vakavia, mutta ruhjeita on kehossa. Kaaduttuaan ja ojan piennarta liukuessaan oli hän satuttanut vasemman puolen ylävartalostaan, ja koska keuhkojen tila ei muutoinkaan ole kehuttavaa, huolestutti ja huolestuttaa edelleen.

Kivut eivät anna oikein yskiä, vaikka yskittää. Nouseminen sängystä on hankalaa, kumartuminen myös. Kipulääkettä kuluu.

Nyt mieheni sai apua harrikan hakuun onnettomuuspaikan läheltä. Sillä reissulla revähti rintalihas. Pyörällä on liikaa painoa kahden ihmisen kannatella. Mutta uhraus uhrauksen perään... Illalla oli 38 kuumetta.

Hän halusi välttämättä lähteä poikansa kunniaksi järjestettyyn lakkiaisjuhlaan päivä jälkeen lakituksen. Harmittaa, että meidän erilaiset näkemykset asioiden tärkeysjärjestyksistä välillä käyvät nokka-pokkaa. Toivottavasti hän pääsee kotiin omin avuin tällä kertaa.

Töissä alkaa varsinainen rutistus. Alustavaa valmistautumista varsinaisen työn tekemiseen on käyty pari viikkoa, mutta jännitys tiivistyy, kun asiakkaat alkavat tulla ja elää meidän kanssa. Puitteet alkavat siis hahmottua, mutta sisältö muotoutuu näiden lähiviikkojen aikana. Jännittävää. Päivät tulevat ihan varmasti ensi viikkoina myös yöuniin.

Tytär pääsi onnellisesti luokaltaan ja todistus oli hyvä. Arvioin joitain numeroita vähän ala-kanttiin etukäteen, joten yllätyksiäkin ilmaantui.