Illan Putous-ohjelma herätteli nauruhermot kuosiinsa, vatsalihakset paikoilleen ja kyyneleet uomiinsa nenän varteen. Eipä olekaan vähään aikaan saanut nautiskella itsensä likoon laittamisen hedelmistä tuohon tyyliin! Täytyy vain ihailla nuorien lahjakkuuksien (ja muutaman vanhemman konkarin) aikaansaannoksia. He varmasti osittain tajuavat vasta ohjelman jälkeen näyttelijänkuosistaan purkauduttuaan, mitä kaikenkaikkiaan tulikaan sanottua-sen verran nopeatempoista ajatuksenjuoksua ohjelman anti osaltaan suoltaa. Tilanteisiin spontaanisti heittäytyminen ei ole meikäläisen vahvinta aluetta. Näen, että se on lahja, jota arvostetaan aina, ja nämä näyttelijälahjakkuudet ovat päässeet panostamaan täysillä hallitsemallaan estradilla.

Pidän Krista Kososen rempseästä tyylistä -tehdään, mitä täytyy, tyylillä ja antaumuksella. Mikko Zetterbergin hahmo on ristiriitainen, ehkä hiukan sääliäkin herättelevä paketti heavy-kuoren suojassa kytevää näennäistä itsevarmuutta ja toisaalta ujoutena näkyvää itsetunnon ailahtelevuutta. Tuollainen toisaalta viehättää tällaista äiti-ihmistä -tulee helposti esiin luonnolliset suojeluvaistot, joille nainen ei mitään mahda, ja toisaalta kuvassa näkyy nuoren itsenäistymisen tarpeet. Krista pukee hahmon todella eläväksi.

"Hokemat:
Onko mittään emäntämeininkiä?
Tä? Ni. Nii!
Ei kyllä paljon kiinnosta.
Ei kyllä paljon kiinnosta hesalaisten meininki."

Mikko Zetterberg

 

Miten hellyyttävä onkaan -nimestä huolimatta- pieni munamies. Näin hänet eilen ensikertaa, ja ihastuin välittömästi. Kohtelias, huomioiva, suuri sydän ohuen kuoren alla :).

"Hokemat:
Kumpi oli ensin kana vai minä?
Mun mummuni minä mun mammani, mun mammani minä mun.
Pieni muna, iso sielu."

Koskapa hahmo on miehen luoma, ja hahmon nimessä esiintyy sana "muna", "ei tarvitse olla biologi tai edes seksuaaliterapeutti havaitakseen", että hahmon synnyttäminen on käynnistynyt jälleen tiettyä reittiä, mutta siitä huolimatta munan persoona on kaiken kattava ja niin herkistävä, että ei voi muuta sanoa kuin että onnistunut yksilö. :)

Munamies

Jäljelle jääneet hahmot jäävät hieman unohduksen osastolle osaltani. Jari Potsi on tekijänsä näköinen -pokka pitää tai ei, ja sitä jännätessä... :))

 

Minna Kauppi esiintyi ("paljon melua...hmmm") Korkojen kera-ohjelmassa juontajien suunnitteleman käsikirjoituksen mukaisesti komediennena, enkä ollut ihan varma, miksi Minnan piti uudelleen käydä läpi kokemansa nöyryytys roolin muodossa. Ehkä tarkoitus oli terapioda Minnaa, joka on kertonut masentuneensa yleisön törky-palautteesta Vuoden urheilija-tittelistä (liiallisesti?) ilakoituaan, mutta hienosti hän läpäisi roolinsa, jossa esitti nyt kiittelynsä yleisölle kaikkein vaatimattomimman kaavan mukaan. Minna voisi löytää itsensä myös esiintyväksi viihdetaiteilijaksi, sillä metsässä yksin juostessaan ei voi saada sellaista huomiota, jota tällainen kaunis ja nuori lupaus ansaitsee. :)

Korkojen kera- juontajien tyyli oli hyökkäävä, he haluavat itse olla esillä senverran railakkaalla otteella, että ohjelman vieraat, jotka hekin siis ovat jo valmiiksi "julkkiksia", jäävät hieman liikaa taustatekijöiksi irrallisine vastauksineen. Vauhdin voisi kai hiljentää, ja ottaa mukaan todelliset kuunteluelimet. Nauramisella ja nauramisellakin on eronsa. Ihmiselle ei pidä nauraa, mutta asioille saa hekottaa tarttuvastikin (kuten esimerkiksi hersyvä Janne Kataja radio Novassa). Ihmisen sielu tarvitsee huumorin siementä aina silloin tällöin tässä yllättävien takapakkien maassa.